perjantai, 14. syyskuu 2007
Olen pitkään tiennyt että vesissäkin on eroja. Eli Päijännetunnelin tuomaa vettä ei mikään pullovesi voita!
Nyt minulle selvisi että blogeissakin on eroja. Yritin suosia suomalaista, mutta valitettavasti Vuodatuksesta puuttui liian monta yleistä ominaisuutta.
Stay tuned:
tiistai, 11. syyskuu 2007
Oma auto on pahin mahdollinen ympäristötuho. Kaupunkilaiselle oma auto on lähes anteeksiantamatonta. Meillä on auto. Meillä on myös muutama hyvä perustelu sille. Sitä käytetään ensisijaisesti erityissyistä ja erityiskäytössä muutamia kertoja vuodessa intensiivisesti. Noihin käyttökertoihin vuokra-auto tulisi liian kalliiksi, se tulisi oikeasti kalliimmaksi kuin oma auto. Muulloin automme seisoo tallissa. Kaupungissa emme aja sillä juuri ollenkaan. Ja olemme valinneet kalliimman dieselauton ja maksamme dieselveron vaikka ajokilometrimme jäävät valtavasti alle dieselin taloudellisen kannattavuusrajan.
Aikaisemmin olimme CityCarClubin asiakkaita. CityCarClub on siis kimppa-autopalvelu, jossa jäsenet maksavat kuukausimaksun ja saavat varata itselleen netistä tai puhelimella jonkun kimppaautoista. Käytöstä maksetaan kuukausimaksun lisäksi käytön mukaan.
CityCarClub oli mahtava. Auton sai aina halutessaan melko vaivattomasti. Auton nopea käyttö kaupungissa oli jopa syntisen halpaa. Keskipitkät reissut tuntuivat tosi kalliilta, mutta kun niitä vertaa oman auton aiheuttamiin kuluihin, niin ne olivatkin oikeasti halpoja. Todella pitkät viikonlopun tai viikon reissut taas olivat oikeastikin kalliita, jopa kalliimpia kuin autovuokraamoilla.
CityCarClubia voi suositella kaikille kaupunkilaisille, joilla on jokin tarve auton käytölle melko säännöllisesti.
CityCarClubia käytettäessä mietin usein mikä olisi järkevä tapa saada auto käyttöön viikonlopun tai viikon lomareissuille. Ei voi oikeasti pitää paikkansa että kaikki vaihtoehdot ovat niin kalliita, että oma auto on halvempi kuin vuokraaminen tai kimppa-autopalvelu.
Vuokraamot ovat varmaankin erikoistuneet turisteihin ja businessmatkaajiin. Heiltä on helppo kääriä isot katteet ja pitää hinnan korkealla. Jonkun pitäisi perustaa moderni tavallisille kaupunkilaisille suunniteltu autovuokraamo. Jonkinlainen hinnoittelullinen välimuoto autovuokraamoille ja City Car Clubille. Tai sitten pitäisi keksiä muita tapoja saada auto käyttöön. Olisikohan netissä ystävärinkejä, joissa lainataan autoa toisille? Tai pitäisikö VR:n ja bussifirmojen kehittää jotenkin reittejään ja toimintaansa korvaamaan uudenlaisia tarpeita? Joskus tuntuu että VR ja bussifirmat ovat toimineet liian perinteisellä kaavalla liian pitkään.
sunnuntai, 9. syyskuu 2007
Lehdet ovat kirjoittaneet suuresta rakennusprojektista, joka oli käynnissä Tampereen opiskelijakaupunginosa Hervannassa. Valtava opiskelijaasuntola modernisoitiin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että 3 ja 4 hengen soluasunnot purettiin ja tilalle tuli tavallisia yksiöitä ja kaksioita. Hienoa ja nykyaikaista?
Olen monta kertaa vieraillut Hervannan soluasunnoissa. Niissä oli hyviä bileitä. Vaikka joka soluun löytyi yksi muuhun porukkaan sopimaton idioottinörtti, niin bileet olivat parempia kuin tavallisissa asunnoissa ja niitä oli enemmän. Meno olis ainakin viikonloppuisin todella sosiaalista ja hauskaa.
Mikä tekee nykyaikaiseksi sen, että jokainen opiskelija voi hyssytellä omassa vitivalkoisessa yksiössään ja keskittyä täysillä putkinäköisesti opiskeliuihinsa? Mikä tekee vanhanaikaiseksi yhteisöllisemmän, sosiaalisemman ja hieman haastavamman asumisen?
Se mitä Hervannan opiskelijasuntoremontin yhteydessä sanotaan nykyaikaiseksi on oikeasti 90-lukulaista. Ja se mikä projektin suunnittelussa tuomittiin vanhanaikaisena on oikeasti modernia ja jopa tulevaisuutta. Vapaaehtoisten kimppakämppien määrä on kuulemma kovaa vauhtia kasvamassa.
Tulevaisuuden energiamullistukset asettavat suuria muutostarpeita suomalaiselle asumiselle. Opiskelijayksiöissä ja opiskelijakaksioissa valmennetaan pääministeri Vanhasen oppien mukaisia omakotiasujia. Tulevaisuudessa pitäisi kuitenkin selvitä pienemmillä neliöillä ja asua läheisemmässä yhteistyössä naapureiden ja muiden kanssa. Opiskelijoiden soluasuminen olisi erinomaista valmennusta ja kokemuspohjaa tuohon.
Miksei soluasuntoja voinut vain modernisoida? Nykyaikaisemmat saniteettitilat nopeasti kuivuvilla suihkun lattioilla ettei tarvitsisi solussakaan sietää muiden jäljiltä märkää suihkua. Nykyaikaiset säilytystilat. Pienepieni minilavuaari jokaiseen huoneeseen että veden juominen varmasti ohittaisi tenttiin luettaessa Pepsi Maxin. Jne...
torstai, 6. syyskuu 2007
Kuinka moni on ostanut jonkun kierrätysmateriaaleista tehdyn tuotteen? Globe Hopea, Seccoa,...?
Meidän perheestä noita jonkin verran löytyy. Ostaminen kivaa kun sen voi itselleen perustella tavallista eettisempänä. Ja varsinkin kun design on noilla usein onnistunut. Hyvähyvä ekologisesti suuntautuneet muotoilijat ja vaatesuunnittelijat - tyylikkäitä tuotteita!!!
Mutta onko noiden tuotteiden laatu, siis kestävyys, ollut tavallista parempi?
Meidän kokemuksiemme mukaan ei. Valitettavasti. Itse asiassa monien korujen ja vastaavien pienten esim. herkkää muovia tai kangasta sisältävien käyttöesineiden kohdalla laatu on ollut välttävää ja jopa huonoa. Kerran palautin kuukaudessa hajonneen korun ja sain uuden ilmaiseksi. Hyvää asiakaspalvelua, mutta se uusikin koru hajosi kuukaudessa. Olisin saanut kolmannenkin ilmaiseksi, mutta tämä kirjoitus selittänee lukijalle miksi en ottanut...
Maailman ylivoimaisesti suurin uhka lähivuosikymmenet on energiankulutus ja co2-päästöt. Siihen verrattuna raaka-aineiden kulutus ja jätteet ovat marginaaliongelmia. Jätteet sivuosassa varsinkin Suomessa kun tänne oikeasti vielä kaatopaikkoja mahtuu ja paljon.
Kierrätysmateriaalit säästävät hieman raaka-aineita. Kiva juttu, mutta ei tee raaka-aineasiasta sen tärkempää. Jätteitä kierrätyusmateriaalit eivät edes säästä, sillä kierrätystuotteetkaan eivät yleensä ole ikuisia. Kaatopaikalle nekin ennemmin tai myöhemmin päätyvät. Onneksi vasta myöhemmin, mutta sinne samalle kaatopaikalle kuitenkin. Jätettä niistäkin silloin tulee, eli kierrätys on vain kaatopaikkajätteen uudelleenajoittamista eikä poistamista.
Kun raaka-aineesta valmistetaan tuote, niin energiaa kuluu ja co2-pilvi pöllähtää taivaalle. Niin tapahtuu aina, oli materiaali sitten uutta raaka-ainetta tai kierrätettyä raaka-ainetta. Vaikka vastuulliset yritykset yrittävät pitää kulutuksen ja päästöt tosi pieninä, niin nollaan niitä ei fyysisiä tuotteita tehdessä saada.
Hienon modernin kierrätystuotteen pohjana ollut alkuperäinen materiaali on siis joskus 70-, 80-, tai 90-luvulla valmistettu tuotteeksi. Silloin kului energiaa ja tuli päästöjä. Vaikkapa 100 yksikköä energiaa ja 100 yksikköä päästöjä 100 yksikköön raaka-ainemateriaalia.
Joku osti valmiin tuotteen, käytti sen loppuun ja heitti pois. Jos tuote olisi mennyt kaatopaikalle niin enää ei olisi kulunut paljoa energiaa valmistuksen jälkeen, jätettä vain olisi syntynyt. Loppusaldo siis noin 100 yksikköä energiaa, 100 yksikköä päästöjä ja 100 yksikköä jätettä kaatopaikalla.
Mutta sitten tuli Kierrätysfirma ja otti tuotteen itselleen. Ja taas siihen tungettiin vähän energiaa ja päästöjä kun se muotolitiin uuteen käyttötarkoitukseen. Vastuullinen Kierrätyusfirma ehkä tunki siihen 'vain' 20 yksikköä energiaa ja 20 yksikköä päästöjä.
Sitten eettisesti valveutunut kuluttaja ostaa Kierrätysfirman valmistaman tuotteen. Valitettavasti tuote hajoaa vuoden käytön jälkeen. Jos tuote silloin päätyy kaatopaikalle, niin siihen 100 yksikköön kaatopaikalle saapuvaa jätettä onkin Kierrätysfirman ansiosta tässä esimerkissä kulutettu jo 120 yksikköä energiaa ja 120 yksikköä päästöjä. Jos tuote päätyy vielä muutaman kerran Kierrätysfirmalle ja uudelleenmuokattavaksi ennen kaatopaikkaa, niin kaatopaikalle lopulta saapuvaan 100 yksikköön jätettä onkin käytetty jo 160 yksikköä energiaa ja päästöjä.
Kierrätysfirma siis pakkaa 100 yksikköön kaatopaikalle menevää jätettä energiaa ja päästöjä lähes yhtä tehokkaasti kuin Zippaus pakkaa dataa 100 megatavun tiedostoon.
Kun asiaa tarkastelee kaatopaikan kannalta niin sinne tulee joka tapauksessa joskus se 100 yksikköä jätettä. Kaatopaikan kannalta on sama tuleeko jokin materiaalimöykky sinne nyt vai 2 vuoden päästä kun kaatopaikat ei ole suuri ongelma Suomessa. Kun jäte sinne kuitenkin joka tapauksessa päätyy, niin eikö olisi parempi että se päätyisi sinne sivutuotteinaan 100 yksikköä energiaa ja päästöjä eikä 120 tai 160 yksikköä energiaa ja päästöjä? Ilmastonmuutoksen kannalta kun ei ole sama meneekö energiaa vähän enemmän vain vähemmän. Sitä pitää mennä vähemmän!
Moitin siis Kierrätysfirmoja siitä, että ne valmistavat joskus tuotteita, jotka joka tapauksessa päätyvät muutamassa vuodessa kaatopaikalle välttävän laadun vuoksi. Silloin Kierrätysfirman toiminta vain pahentaa ilmastonmuutosta. Toiminta vain kuluttaa energiaa ja ainoa hyötyjä on kaatopaikka kun jätteen saapuminen ajoitetaan uudestaan ja jätteeseen on tungettu vähän enemmän energiaa ja päästöjä käyttöajan pidentämiseksi.
Eivät Kierrätysfirmat tietenkään ole ainoita, jotka tekevät tällaista kertakäyttökulutustavaraa. Pitäisi toki moittia kaikkia firmoja, jotka sellaista roskaa tekevät ja vielä enemmän niitä isompia kuin pieniä Kierrätysfirmoja. Mutta erityismaininta Kierrätysfirmoille tulee siitä, että ne ainoina onnistuvat myymään tämän 'tiimaritavaran' niille, jotka eivät Tiimarista muovia ikinä ostaisi. Markkinointikikka jolla onnistutaan toteuttamaan lähes mahdoton myyntitavoite.
Muutaman vuoden kestävien kertakäyttötuotteiden ostaminen on väärin. Se on niin suurta syntiä, ettei sitä saa näkymättömäksi verhoilemalla ostoksen 'vihreäksi'.
keskiviikko, 5. syyskuu 2007
Suomen paras, ja ehkä ainoa, thinktank Demos Helsinki järjesti yhdessä Dodo ry:n kanssa mukavan pikapienoisseminaarin kuluttajien yhteisöllisestä toiminnasta, kuluttamisesta ja niiden suhteesta ilmastomuutoksen ratkaisemiseen.
Parituntisen ja lämmintunnelmaisen tilaisuuden anti oli masentavaa. Kuluttajalla ei kuluttajatutkimuksen havaintojen mukaan ole kovinkaan tärkeää roolia tulevaisuuden ratkaisemisessa. Ja vaikka kuluttajalle jokin rooli nettiyhteisöjen ja muiden tukemana saataisiin, niin asiantuntijakonkarien mukaan kaikki vastuullisuusvalistuneet kaupunkilaiset ovat sellaista pienenpientä eliittiä, jonka vaikutus jää marginaaliseksi. Jos jollain kuluttajilla on valtaa tai vaikutuksia, niin kyse on suuresta massasta perusmattijamaijameikäläisiä. Ja itse asiassa jos ilmastomuutos meinataan ratkaista niin mitään merkitystä ei ole edes suomalaisilla mattijamaijameikäläisillä. Valtaa ja vaikutusta on vain suurten megametropolien asukkailla Lontoossa, New Yorkissa, Riossa, Tokiossa, Pekingissä, Shanghaissa ja vastaavissa. Ja pienempien kaupunkien asukkailla Kiinassa, Intiassa, Thaimaassa ja vastaavissa.
Ei siis kannata tehdä mitään. Kaikki mitä täällä Suomen vastuullisuuseliittikuluttajien hiekkalaatikolla tehdään on vain itsekästä omantunnon puhdistamista ja illuusion rakentamista maailman pelastumismahdollisuudesta. Ja jos täällä jotain tehdään, niin sen on oltava poliittista päätöksentekoa ilmasto- ja kulutusasioissa EU-tasolla. Siinä loppufiilis tilaisuudesta.
Myöhemmin iski aivoissa kapina. Ei tää näin saa mennä! Jotain on pakko pystyä tekemään!?!
Kasvavien ja nopeasti kehittyvien miljardivaltioiden ja monimiljoonakaupunkien asukkaat oppivat jostakin kulutustottumuksensa ja ennen kaikkea kulutusodotuksensa. Odotukset ja vaatimukset tavarapaljoudelle opitaan länsimaisten medioiden ja länsimaisten matkailijoiden kautta. Ne opitaan välillisesti meiltä, sinulta ja minulta. Se mitä meillä on kopioituu Aasiassa ja kohta Afrikassakin.
Meidän on siis nopeasti muutettava sitä mitä meillä on. On luotava uusia esimerkkejä tulevaisuuden kansainväliselle keskiluokalle. Esimerkkejä, malleja, tavoitteita, haaveita, odotuksia ja toiveta. Siinä on kaikki mitä meillä on annettavana maailmalle. Esimerkkejä, malleja, tavoitteita, haaveita, odotuksia ja toiveta jotka antavat kiinalaisillekin kiksejä ja ovat samalla nykymeininkiä vastuullisempia.
Niin kauan kun emme Suomessa keksi uusia malliesimerkkejä niin meillä ei ole merkitystä. Britit ovat jo keksineet malliesimerkkejä innostuttuaan joukolla tuotteiden co2-jalanjäljestä´, energiankulutuksesta ja muusta vastuullisuudesta. Kaliforniassakin on keksitty monta hyvää tuotetta, palvelua ja konseptia jotka kelpaavat malliesimerkiksi Kiinaankin.
Ensimmäisenä pitää vapauttaa suomalaiset brittien ja muiden seuraamiselta ilmastoinnovaatioissa. Jos jokin ilmastotuote- tai palvelu on jo omaksuttu vaikka briteissä niin homma on silloin jo hoidettu. Se on kunnossa. Piste.
Briteilta uusi ilmastotuote leviää Aasiaan tehokkaammin kuin Suomesta. Jos samaa tuotetta aletaan käyttää Suomessa niin koko Suomi saisi olla mukana ja silti vaikutuksemme ilmastomuutokselle olisi oikeastaan pienempi kuin pelkän Lontoon vaikutus. Ei puhuta pisarasta meressä vaan jostain vielä pienemmästä. Ei oikeasti kannata vaivautua. Me voimme kyseisen ilmastotuotteen osalta jatkaa kuluttamistamme kokonaan ilman sitä ja hyvällä omalla tunnolla käyttää vanhoja menetelmiämme.
Briteillä on tuotepakkauksissa kerrottu co2-jalanjälki! No eipä tarvitse Keskon, Tradekan ja S-ryhmän vaivata asialla päätään ja pakkauskustannuksiaan ennen kuin EU-pakottaa.
Britit neutralisoivat etelänmatkojensa lentomatkan päästöt maksamalla vapaaehtoisesti co2-neutralisointipalveluihin. No eipä tarvitse minun maksaa ekstraa omasta etelänlennostani ja jostain Finnairin Oulun lennosta. Ei tarvitse maksaa eikä kokea huonoa omaatuntoa maksamattomuudesta.
Mutta minun pitää tehdä jokin innovaatio. Pitää keksiä ja toteuttaa jotain mikä ei ole keksitty vielä edes Lontoossa. Uusi innovaatio on saatava toimimaan Suomessa hyvin. Sen jälkeen se on nopeasti saatava toimimaan Lontoossa, Berliinissä, Pariisissa, New Yorkissa, Los Angelesissa ja Tokiossa. Sen jälkeen se on saatava nopeasti toimimaan Pekingissä ja Shanghaissa.
Jatkossa Suomesta ponnistettaessa vain uusilla innovaatioilla on merkitystä maailman pelastamisessa. Ja vientiosaamisella. Onko muuten kumpikaan Suomen vahvuus?
Tsekkaa
